Tervetuloa hämyiseen blogiini, miten tänne sitten löysittekin!

Turinoin täällä ulkokultaisesta elämänmenosta, jota olen lähtenyt pakoon. En ole vielä perillä, jos kohta koskaan olenkaan. Joku voisi määritellä minut downshiftaajaksi, elämän leppoistajaksi Itse en osaa kuvailla matkaani kuin pikkuruisen maailmani yksinkertaistamiseksi.

Tähtiin on matkani, mutta se ei tarkoita kuuluisuutta, menestystä, mainetta eikä materiaa. Tosin jokainen määrittelee omat tähtensä, minä kerron vain yhtä tarinaa. Yritän paeta itsekeskeisyyttä, henkistä köyhyyttä, stressiä, paineita (ulkonäöllisiä, rahallisia, materialistisia, urallisia...), liikenneruuhkia, huonoa työelämää ja tyhjyyttään kumisevia tynnyreitä. En kestä fraaseja: "Sata lasissa", Tekemisen meininki", "110 prosenttia", "Hyvä tyyppi" ja blaa blaa pälä läpä! Olen poistanut suurimman osan Facebook-kavereistani, kun alkoi tulla korvista ne itsekehut, ja maailman lahjakkaimmat lapset, ja isoimmat grillit, saati lukemattomat selfiet. Voi pyhä sylvi!! Katsokaa mua, peukuttakaa mua, kehukaa mua, oonhan mä kaunis/komea, tykätkää musta, ihailkaa mua, pyytäkää lisää mua, kadehtikaa mua, älkää eläkö päivääkään ilman MINUA MINUA MINUA!!

Suurin tavoitteeni on olla epäitsekkäästi hyvä ihminen, vaikka yleinen käsitys taitaa olla, että sellainen on mahdotonta. Aina on oltava itsekäs tarkoitusperä takana, ketunhäntä kainalossa. Bisnesmaailmassa pyrin johtoasemassakin noudattamaan altruistista linjaa, ja kuinka kävikään... no, olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei kannattanut ajatella muiden parasta, pitää olla kovis. Varsinkin meidän naisten.

Lähden nyt rakkaan karvakeräni kanssa lenkille. Onni yksillä, kesä kaikilla!